Uunijäätelöä
Katselin illalla vielä yhden verisen ja kristillisen elokuvan. Sopivaa unilääkettä, tänään ajattelin siirtyä vastaaviin kiinalaisiin, niissä on paremmat juonet ja hienommat taistelukohtaukset.
Lääkkeet ja unta.
Aamulla nousin yhtä aikaa lapsen kanssa jaettiin viimeinen ateriakorvike ja lähdettiin liikkeelle. Poika käveli seuraksi kaupalle saakka ja jatkoi siitä kouluun. Itse yritin toteuttaa kauppalistaa ja ladata matkakorttiin kaksi viikkoa elinaikaa.
Kauppaan jäi 85 euroa ja mukaan lähti viisi kassillista enemmän ja vähemmän ravintoa. Lisäksi meillä on jälleen vessapaperia, joka on iloinen asia, sillä nyt ei tarvitse miettiä millä lapsen saa ummelle.
Raahattuani kaiken kotiin oli sellainen iloinen kombo, jossa meinaa oksentaa, koska on niin kova nälkä ja pää on hajota atomeiksi, koska kofeiinin puute on niin suurta.
Pakkasin kamat kaappeihin ja aloin kutomaan sukkahousuja.
Koska kuten eilen sanoin, siinä vaiheessa kun ruokaa on, ei sitä ole mikään pakko enää syödä.
Minusta olisi hirmuisen mukavaa, jos sairastuvien ihmisten tueksi olisi edes jokin sellainen verkosto, joka pystyisi katsomaan, etteivät kaikki seinät kaadu yhdellä kertaa niskaan. Sellainen voisi auttaa toipumisessa ja saada aikaan ainakin valheellisen kuvan siitä, että kyllä ne asiat järjestyvät.
Lapsi tuli koulusta ja valmistettiin lasagnea, varsin alkumetreiltä saakka, koska niihin kuivapusseissa oleviin kuolen. Jälkiruuaksi tehtiin uunijäätelöä. Ja sitten me syötiin. Ihan tosissaan.
Mutta täytyy todeta, etten minä ole niinkään kaivannut makeita tai sakeita ruokia vaan kurkkuvoileipiä. Ruisleipää, kurkkua ja vähän suolaa.
Pienet asiat tekevät elämästä suurta ja kun ne otetaan pois, niin jäljelle ei oikein jää kuin itse itseään pystyssä pitävä kuori. Eikä sellainen ontto kuori ihan kamalan pitkään itsekseen pystyssä pysy.
En ole tällä viikolla puhunut lapsen ja yhden sen kaverin lisäksi kenenkään kanssa, koska ei vaan jaksa näissä tilanteissa. Pitäisi siinäkin tehdä korjausliike, ennen kuin se muuttuu taas lähes mahdottomaksi.
Ja se sossu? No eihän sieltä kukaan koskaan vastaa, turhaa se olisikin. Toimitan paperit sinne maanantaina tai no, en papereita sinänsä. Jos asiat ovat niin hankalia, niin sitten saavat muistitikun ja kaivella sieltä. Jossain kohdin on jonkun pakko tulla vastaan, en tiedä missä, mutta se olisi toivottavaa ennen kuin silta räjähtää.
KABOOM!
Ja siis kyllä mä tiesin heti, että pakko niitten on se Jed tappaa, koska ilman sitä ei saada hommaan semmosta syvyyttä ja pikkuveljelle mahdollisuutta kasvaa ihmisenä. Mutta pitääkö aina tappaa ne ilmeisimmät tyypit?
Taas pärjää hetken.
Uuni + täätelö = hyvä.