Väkisin ei synny mitään
Ei tullut uni yöllä, niin oli aikaa miettiä omaa päätään.Tai lähinnä sitä, miten sen saisi taas raiteilleen.
Mutta meni hermot ennen varsinaista ratkaisua ja söin nukahtamislääkkeen.
Kymmeneltä kuitenkin heräsin.
Hetken harkitsin jotain oikeaa, mutta päädyin tarttumaan sukkapukkoihin ja pitäydyin pyjamassa.
Puoliltapäivin soitteli työkaveri, joka kyseli vointeja ja pyysi lupaa näyttää muutamat viime tekstit toimitusjohtajalle. Tilannehan ei olisi lainkaan hankala, jos kyseinen ihminen tuntisi minut, mutta näiden tekstien kautta tutustuminen ei välttämättä ole paras tapa nousta tähän laivaan.
Mutta toki. Pyysin vain ohjeistamaan vähän persoonallisuudellani.
Samalla työkaveri yritti hälventää tuntemuksiani, mutta saattaa olla, että ne osittain vain voimistuivat. Ja todennäköisesti ihan vain minun pääni sisällä.
Hetkeä myöhemmin tuli viesti toiselta työkaverilta, joka kertoi esimiehen olevan mukava ja helposti lähestyttävä. Oli pakko kysyä, onko tänään joku tyyppi hajoilee, kasataan se -kampanja, mutta näillä yhteydenotoilla ei ollut tekemistä toistensa kanssa. Tai niin ainakin väitetään, siksi onkin loogista, että kolmaskin työkaveri otti yhteyttä.
Nojoo, syy saattaa löytyä kyllä ihan muutaman viime päivän kirjoituksista.
Kiitos ihmiset.
Juttelin puhelimessa yhden kollegan kanssa, ihan vain ammatillisista tuntemuksista. Ja sitten toisen ihmisen kanssa, joka osaa yleensä kaivella ne pahimmat kohdat oikeasti esille. On hyvä tuntea ainakin yksi sellainen ihminen, joka ensin keskustelee aiheesta vakavasti ja hyppää sitten luontevasti uhraamaan vuohia. Suosittelen. Uhraamista.
Ajattelin sitten, että koskapa pahat aavistukset ja edellinen kassi kuuluvat yhteen, ne pitää purkaa. Molemmat. Joten ratkoin saumat auki ja katsoin, missä vika on. Olisi kiva, jos saman voisi tehdä omalle päälleen. Kasasin kassin uudelleen ja ihan paska. Ja sitten ratkoin taas ja tein uudelleen. Lanka katkesi noin kymmenen kertaa, neula kerran. Heittelin lattialle rasiallisen nuppineuloja ja toisen tavallisia neuloja. Tiputin myös nappipurkin ja pussillisen paltenauhaa, luultavasti kaikkea muutakin lenteli siinä ohessa. Hikihän moisesta tulee. Enkä voi sanoa, että olisin lopputulokseen sen tyytyväisempi kuin aiemminkaan. Minkään suhteen.
Jossain siinä välissä toimitusjohtaja on yrittänyt soitella, joten aivan putkeen meni tämäkin päivä.
Huomenna teen pashaa ja jos sekin menee perseelleen, niin lienee aika harkita jollekin eläkkeelle jäämistä.