Vartissa valmiiksi
Meinas eilen kyllä vajota mielialat jonkin pohjan alle, mutta sattui sitten niin onnekkaasti, että kaksi hyvää ystävää soitteli perätysten. Räkättämiseksihän se sitten lopulta kääntyi.
Toinen totesi, että kannattaisi tehdä elokuva tästä minun elämästäni. Lisäksi hän oli ihan onnellinen, ettei joudu esittämään tämän elokuvan pääosaa.
Piristyin sitten tietysti illalla ja unta sai vähän houkutella. Muttei yhtään niin paljon kun heräämistä tänä aamuna. Silmät eivät olisi millään auenneet. Saatika, että olisi ylös päässyt.
Pakko nousta, kun oli lääkäri taas. Ylös 9.15 ja autossa 9.30, vaatteet päällä ja naama sotkettuna. Varsin tehokasta.
Sitten sitä lääkäröintiä. Asioiden kirjoittelua ja kyselyä.
Totesin, että parempi se tänään on, kun on nukkunutkin, eilen oli vähän sumeaa nukkumattomuuden jäljiltä.
”En minä huomannut ollenkaan, vaikutit hyvin skarpilta.”
”Mulla on lahjoja siinä lajissa.”
Varmaan dementoituneenakin osaisin vaikuttaa skarpilta, se on ihan toinen juttu kuin oikea aivotoiminta.
Lopputulemana. Töihin aikaisintaan 27.4. Ja osasairauspäivärahalla sitten 5.7 asti ja sitten olisi suositeltavaa jäädä kesälomalle. Joten jos tuo suunnitelma toteutuu, niin voidaan todeta, että vuoden sen otti.
Kävin viemässä uuden sairauslomatodistuksen työpaikalle ja sain samalla kaikki työtuntitiedot viimeiseltä puolelta vuodelta, nekin pitää toimittaa Kelaan. Koskahan tämäkin paperisouvi loppuu?
Kävin naapurirapussa tapaamassa toista viestijää ja pyysin, että hän vakoilisi ensi viikolla uutta esimiestäni ja raportoisi. Iltapäivällä tuli jo viestiä, että hänen työhuoneensa tullaan siirtämään johonkin minun huoneeni läheisyyteen.
Jänniä aikoja.
Vielä jännempää olisi, jos joku kertoisi minullekin näistä asioista jotain vapaaehtoisesti.
Nappasin lapsen kyytiin ja oltiin puolikahdelta kotona. Meinasin menehtyä uupumukseen.
Sittemmin olemme kyllä lukeneet fysiikan kokeisiin ja liimanneet sarjakuvia sänkyyn. Huomenna ei ole onneksi pakko jaksaa mitään, se saattaa pelastaa yksikön.