Väsymystä taas
Ei ollut taas uni tarttuakseen. Vaan kun ei ollut pakollista heräämistä edessä, niin odottelin rauhassa.
Viimeisen kerran vilkaisin kelloa neljän aikoihin.
Myöhäisestä nukahtamisesta huolimatta ehdin saada itsemurhapommittajan kanssa keskosen, osallistumaan vallankumoukseen ja sotimaan.
Heräilin joskus puoliltapäivin, enkä mitenkään erityisen pirteänä.
Vaatteiden päälle riipimistä ja naaman sotkemista, sellaisella pääsee aina hyvään vauhtiin.
Pakkasin lapsen ja Sir Onnin autoon ja ajelin kangaskauppaan.
Haluaisin sellaisen kangaskaupan, joka myy ainoastaan mustia kankaita. Olisi asioiminen paljon helpompaa.
Lopulta löysin kahta kevollista kangasta, joista voi tehdä jotain ihmettä.
Velipoika soitteli ja tilasi kyydin kaverinsa luota vanhempiemme luokse.
Heitin lapsen ja ompelukoneet vanhempieni kynnykselle ja käänsi auton toiseen suuntaan.
Lopulta oltiin koko porukka koolla vanhempien valvovien silmien alla.
Sitä perustouhua. Syömistä (söin), saunaa, pelailua ja kuulumisten vaihtamista.
Itse olin vähän lamassa, kun väsymys tuntui painavan jatkuvasti silmiä.
Onni oli mukana siksi, kun äiti ilmoitteli, että hänellä olisi muutama rikki mennyt vaate, joita pitäisi korjailla.
Ompelun ohella esittelin sitten äidille ja veljen puoliskolle Onnin hienouksia. Isäkin pyöri taustalle sen verran, että taisi häntäkin vähän kiinnostaa.
Ajatukset kieppuvat aikalailla omilla radoillaan. Päässä on aika kova ruuhka juuri nyt, mutta sen avaaminen jää päiväkirjalle, ihan siitä syystä, että asiaan liittyy niin paljon ulkopuolisia henkilöitä, joiden asiota en halua täällä käsitellä.
Toisaalta olen jotakin tehnyt ja asiat liikkuvat omalla painollaan eteenpäin, mutta se paino ei välttämättä ole hyvä asia.
Monta ratkaisematonta asiaa, joita täytyisi jauhaa ääneen jonkun kanssa.
Kunhan bästis saa loputkin opiskelunsa pois tieltä (ensi viikolla kuulemma), niin voinen taas hänen kanssa näitä asioita jotenkin purkaa.
On sellainen suuri solmu rintakehässä, välillä se vain on paineena, mutta aina toisinaan kiristyy niin kovasti, että täytyy keskittyä hengittämiseen.
Ja hetkittäin rintaa vihloo, mutta se on täysin psyykkistä vihlontaa ja sitä saattaa olla edessä vielä pitkään.