Veli
En tiedä, että onko se jotain noususuhdannetta, kun ei millään malttaisi illalla syödä lääkkeitä ajoissa. Sitten menee se herääminenkin melkein kymmeneen. Mutta loma.
Ja suoraan jalkeille, sovittiin veljen kanssa illalla, että hoidetaan tänään kinkut ja muut.
Joten autoa harjaamaan ja liikkeelle. Kelikin oli ihan siedettävä, joten keskustaan ajelu ei mikään ongelma ollut. Mitä nyt jokaisissa valoissa sai odotella, mutta onneksi paniikki ei pääse autoon.
Ajeltiin Verkkokauppaan ja käytiin tyyppaamassa parkkihalli, toiste ei sinne kyllä mennä. Aivan käsittämätön laitos. Satamassa oli onneksi tilaa, joten sitä sitten vaan. Paniikki odottaa auton ulkopuolella. Heti kun nousin autosta, niin sykkeet ampaisivat pilviin. Ja kädet vapisivat isosti. Mutta liikkeeseen, ensi jonotettiin, että saatiin laite, jolla voi jonottaa. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen kassalle, jossa selvisi, että ei oltukaan jonotettu aivan kaikkea tarvittavaa, joten saimme laitteeseen uuden jonotus”koodin”. Autoon oli maksettu tunnin verran parkkiaikaa, pelasimme aktiivisesti aikaa vastaan. Onneksi veljellä on taikaa sormissa, joten kun hän kolmatta kertaa osoitti laitetta ja käski sitä piippaamaan, niin laite ymmärsi. Parkkiaika oli varsin hyvin optimoitu siis.
Valittiin seuraavaksi kohteeksi Malmi, ajattelin että siellä olisi vähemmän ihmisiä. Joka toki totta olikin.
Ensimmäisenä apteekkiin, että selvitään joulunpyhistä. Jonotettavaa sielläkin, laite sylkäisi numeron 31 ja asiakas 17 oli palvelun kohteena. Muuta minuutti ja nuori nainen antoi minulle oman vuoronumeronsa, 21. Ihasteluumme osallistui myös nuorehko mieshenkilö, itse nerokkaasti epäilin, että kohdalleni osui se joulun ihme. Pääsin muutamassa minuutissa palvelutiskille. Suosikkikohtani on se, kun tarjoan kelakorttini farmaseutille. Sitten se lukee korttini koneellaan, nostaa kulmiaan ja kysyy, että mitäs laitetaan. Olen nyt sitten varautunut pyhiin 200 tasaavalla pillerillä ja sadalla rauhoittavalla, eiköhän selvitä.
Käytiin syömässä ja suunnattiin ruokakauppaan. Nyt pitäisi olla kaikki tarvittava, huomenna ehkä vielä haen reilusti kolaa, mutta muuten kaupoissa ei tarvitse enää juosta. Muistettiin kruunukynttilätkin, joita on sen verran, että saatetaan hyvinkin selvitä seuraavat kymmenen vuotta. Kassalla oli aivan superystävällinen poika, joka kiitteli niin plussakortista kuin asioinnistakin. Kyseli pusseihin laitteluista ja toivotti hirmuisen hyvää joulun odotusta. Vähän hassu, mutta hyvän mielen kyllä aiheutti.
Kipattiin tavarat kotiin ja jatkettiin vielä matkaa Itäkeskukseen. Veli lupasi, että saan itse valita lahjani. Joten kävimme kirjakaupassa, kangaskaupassa ja askarteluliikkeessä. Taidan laittaa koko hässäkän pukinkonttiin, että voin yllättyä kaikesta aivan tolkuttomasti jouluaattona.
Väsyttää. Ihan hirmuisesti väsyttää, mutta veljen kanssa on kamalan mukava viettää aikaa. Tänäänkin kuitenkin parasta on ollut se höpötys, jota olemme koko päivän pitäneet yllä. Tiesittekö esimerkiksi, että Husqvarna on vaarna, jolla vampyyrit tapetaan? Se sanoo ”husq” osuessaan sydämeen. Olisi mukava ajatella, että muidenkin sisarussuhteet olisivat samanlaisia, mutta tiedän olevani erityisen onnekas.
Lisäksi veljeni on kuvannut pitkin päivää videoita siitä, millaista on Suomessa vuoden pimeimpänä päivänä, kenties saan sen teillekin jakoon vielä.
Tänään pitäisi vielä rosolliaineet keitellä ja opetella silmukoimaan, että saan viimeiset sukat valmiiksi. Ja kun olen niin kamalan etevä ja nopea käsityöjutuissa, niin varmasti opin senkin hetkessä. Tai sitten silmukoin vielä yölläkin.
On se jotenkin jouluista.
Joulukuusikin sai lumivaipan, se täytyy oikeasti nostaa huomenna sulamaan.