Vielä jaksaa
Vähän venähti ilta. Taksi toi kolmelta yöllä kotiin, vaan olipa kohtelias nuorimies kuskina. Onnistuin säästelemään jalkojani suhteellisen hyvin, mutta tuli samalla tehtyä laskuharjoituksia.
Levon jälkeen voi ottaa 30 kivutonta askelta.
Kohdassa 35 askelta, kuuluu rusahdus.
Neljäskymmenes askel tuottaa ja aika puhdasta kipua.
Viidenkymmenen kohdalla pitää haukkoa henkeä.
Kuusikymmentä ja pakko pysähtyä.
Tämä kieltämättä hieman rajoittaa elämää.
Muutama lasi punaviiniä ja kipu muuttui aivan siedettäväksi. Varsin hauska ilta siis, ja arvostan aina, kun saan keskustella supersankareista vakavasti. Sitä tapahtuu aivan liian harvoin.
On myös mukavaa tavata aivan uusi ihminen, jonka kanssa päätyy viiden minuutin tuttavuuden jälkeen keskustelemaan kansalaissodasta. Ja nimen omaan kansalaissodasta, eikä mistään sisällissodasta.
Onnistuin viitisen tuntia jopa torkkumaan.
Kävin aamulla kaupassa ja elintarvikkeiden lisäksi tarttui Burda matkaan ja jonkinlaisena jatkumona tästä, päädyin muutamaa tuntia myöhemmin tilaamaan lehden. Enpä ole aikoihin mitään käsityölehteä tilannutkaan, kaavatkin useamman piirtelen omasta päästäni kuin arkilta, mutta voisin ainakin hetkellisesti kokeilla toisenlaistakin toimintaa.
Nyt on sellainen väsymyspalelu. Ja muuten voisi yrittää päiväunia, mutta lapsi ystävineen on aloittelemassa jonkinlaista elokuvamaratonia. Ja toisaalta minulla on kulttuuritreffit entisen esimieheni kanssa muutaman tunnin kuluttua.
Vähän ehkä voisi yrittää piilotella silmänalusia, muttei toki liikaa.
Huomenna vielä ilahdutamme vanhempiani, mutta ehkä sitten nukun maanantain ja tiistain. Tai sitten ompelen. Ellen sitten saa jotain järjen pistoa, joka pakottaisi viemään nämä raajat taas jonkun lääkärin luokse.