Lukuhommia
Kirja vei illalla sen verran vauhdikkaasti, että otin lääkkeetkin vasta kahdelta. Kolmen aikoihin oli pakko luopua kirjasta.
Kymmeneen saakka nukuin ihan hyvin, sitten alkoi lapsen ääni tunkeutua harsojen läpi. Yhdeltäoista avasin silmät ja tartuin kirjaan.
Iltapäivällä ajelin pojan kaverin luo yökylään ja palasin lukemaan. Vajaat seitsemän sataa sivua kahlattuna ja kolmisen sataa jäljellä. Kyllä se aika kokopäiväisestä hommasta käy.
Päässä käy joku vipinä. Synapsit napsahtelee ja koittaa kaiketikin palauttaa jotain vanhoja yhteyksiä. Jossain vaiheessa tämän kaiken voinee kytkeä takaisin verkkovirtaan, mutta ei nyt vielä.
Vähän joka paikkaan sattuu. Meni illalla toinen jalka alta kesken harppauksen ja kaaduin lattialle hyllyyn törmäten. Hyllystä tietysti sitten tippui kaikenlaista vielä niskaan. Paras kohta on se, kun makaa lattialla sikiöasennossa ja miettii uskaltaako yrittää liikkua. Toinen kyynerpää aukesi, siinä on sellainen hassu haavan ja polttojäljen yhdistelmä, joka jaksoi vuotaa koko yön. Nyt se on enää vain todella kipeä. Paremman jalan polvi otti hyvin iskua vastaan ja on nyt mukavan turvoksissa ja jalka jäykkänä. Lantiossa on afrikan kartta ja molemmissa jaloissa kuhmuja, myös kyljessä ja käsivarressa on monta erityisen hellää kohtaa. Joskus näiden jalkojen rakastaminen on todella haastavaa.
Kaikesta huolimatta suuntaan itseni kohta Sulattamo-festareille kuuntelemaan muutamaa bändiä. Monista muista aatoksista huolimatta totesin, että elävä musiikki voittaa euroviisut. Ruumis varmaan taas kiittää, mutta kiitetään sitten takaisin.
Pääasia, ettei elämä liian helpoksi käy.