Punk
Illalla juttelin bästiksen kanssa ja sovittiin kesälle kaikenmoisia karkeloihin osallistumisia, sen perinteisen Nummeen menon lisäksi vähän punkimpia keikkoja. Jotenkin viime aikoina veri vetänyt taas siihenkin suuntaan. Hetken pohdin, että onpas myöhäistä herätä tähän genreen, mutta sitten jotain muistin perukoilta nousi tietoisuuteen sekin, että olen aikoinani itsekin vaikuttanut punk-bändissä. Minä kun en mitään soita, niin tehtäväksi muodostui silloin solistin osa. Olihan se varsin hauskaa ja tymäkkää räpeltämistä. Keikkailu oli kivaa, mutta kyllä vielä hauskempaa oli, kun treeniksellä kasailtiin biisejä. Välillä sovitettiin uusiksi suomi-iskelmää Elämän valttikorteista lähtien ja sitten tehtiin yhteiskunnallisia sanoituksia rinnalle. Sanoittaminen taisi levätä ensisijaisesti minun harteillani. Jokainen kykyjensä mukaan.
Unikin tuli suhteellisen kutsuttuna ja heräsin jo kuudelta auringon kutituksiin. Pari tuntia myöhemmin, kun kello soi, en sitten enää ihan niin pirteäksi itseäni enää tuntenutkaan. Päästiin kuitenkin ajoissa matkaan ja olin töissä puolisen tuntia kuviteltua aiemmin.
Allekirjoitin uuden työsopimuksen, joten 1.6 lähtien olen toisen työnantajan leivissä, vaikkakin työtä teen edelleen entiselle taholle.
Hermot sen sijaan olivat koetuksella, kun väliaikainen koneen rotisko on hidas kuin. Ei se noin kirjoittaessa haittaa, mutta taittelin yhtä esitettä ja vähän oli ottaa hengen päälle. Sain kuitenkin asioita eteenpäin ja löysin verkkosivuiltamme kasan verran virheitä, joista sitten esimiehellekin raportoin. Reilu tunti kului taas siihenkin, että rotiskoon asenneltiin ajureita ja puuttuvia fontteja. Myös näppäimistö oli jostain syystä asennettu väärälle kielelle ja ääkkösten puuttuminen hieman kiristi päätä.
Tämän kuntoutuvan tilani huomasin päivällä, kun oli sovittu palaveri kello yhdeksitoista ja kun se alkaminen sitten venyi, niin hermoja kiristi aika huolellisesti. Ei minua normaalisti ole tällaiset asiat häirinneet. Mutta nyt olin jotenkin, niin orientoitunut tekemään tietyt asiat tiettyihin aikoihin, että venyminen ihan oikeasti ahdisti.
Esimiehen kanssa käytiin viikon tapahtumia lävitse. Esimies ilmoitti olevansa tyytyväinen työpanokseeni ja käytiin jo alustavasti ensi viikon juttujakin lävitse. Samalla kuitenkin ilmassa jo varoitteluja siitä, että syksyllä tulee olemaan kiire ja paljon töitä. Yritän tätä nyt sitten ajaa valmiiksi systeemeihini sisään, niin ehkä se sitten syksyllä menee ihan mallikkaasti.
Kesän aikana saan koulutusta verkkosivujen hallintaan ja päivittämiseen, joka onkin sitten taas aivan uusi juttu. Paljon jotenkin kaikkea, onneksi on vain se kaksikymmentä tuntia viikossa, niin ihan hirveästi ei tarvitse yrittää venyä.