Sujumisen merkkejä
Nukuin vähän huonosti, mutta pääsin kuitenkin aamulla suhteellisen kivuttomasti liikkeelle. Olin töissäkin jo kahdeksalta ja ehdin kehittelemään erinäisiä ideoita.
Päivä tosin kului lähinnä siihen, että rotiskoon asenneltiin ohjelmia, joiden avulla työnteko onnistuisi paremmin.
Kaksi ensimmäistä päivää olivat vähän sellaisia asettumisen aikoja ja samalla huomasin, että esimieheni on hyvin varovainen sen suhteen, mitä minulle tarjoaa. Vähän joka puolella on ollut sellaista varovaisuutta ja ehkä jonkinlaista pelkoa siitä, että menen rikki.
On tietysti kovin ikävää, ettei PKN päässyt viisufinaaliin, mutta samalla se avasi tänään uusia mahdollisuuksia erilaisiin työtehtäviin. Istuskelinkin sitten muutamaan otteeseen esimiehen huoneessa näitä ideoita jakaen. Ehkä kaikkein helpottavinta on se, että hän kirjaa ideat ylös ja miettii millä aikataululla ja kuka niitä voisi toteuttaa. Kaikki paino ei siis jää lepäämään omille harteilleni ja näin ollen uskaltaa myös aika vapaasti ideoitaan jakaa.
Sain sovituksi yhden haastattelun maanantaille ja pääsen sitten paneutumaan siihen minkä parhaiten osaan – haastattelujen tekemiseen ja juttujen kirjoittamiseen. Yritän kovasti myös pitää sovituista työtunneista kiinni, olisi tietysti parasta, jos siitä saisi tehtyä itselleen oikeasti tavan. Se olisi sellainen ennalta ehkäisevä keino pysyä työkuntoisena.
Huomenna onkin jo ensimmäinen vapaapäivä ja vaikka töissä oleminen on tuntunut ihan hyvältä, niin tarkasti tunnusteltu huomaa, että on ihan hyvä saada hengähtää keskellä viikkoakin.
Uskoisin kuitenkin, että todennäköisyys sille, ettei massiivisia takapakkeja tule on suhteellisen suuri.
Parasta lienee kuitenkin se, että kun myyntipuheluja jatkuvasti tulee, niin voi sanoa, että olen ollut neljä kuukautta pois, enkä tiedä asioista mitään. Tai vielä hienompaa on, kun joku sanoo, että sovittiin helmikuussa, että palataan asiaan loppukeväästä ja voi todeta, ettei kyllä ole sovittu yhtään mitään, kun en ole täällä edes ollut. Jotkut ymmärtävät jopa olla noloja tilanteissa.
Eteenpäin siis mennään ja rauhallisesti rakennettuna tästä voi tulla vielä ihan hyväkin.
Jos joku uskomaton spurtti vielä yllättää, niin saatanpa rantautua illalla tuonne ompeluhuoneen puolelle.