Terapiaa, pinkkiä terapiaa
Yhden paidan ompelin eilen lämpimikseni. Tai ei se erityisen lämmin ole, mutta ponikas.
Vähän teki mieli venyttää nukkumaan menoa, mutta kun kiltisti otin lääkkeet, niin noutaja ei paljon kyselly. Aurinko taas herätteli, mutta vähän haistattelin sille ja laitoin tyynyn naamalle. Aamun sitten katselinkin unia, joissa joku yrittää tappaa tukehduttamalla. Hienoa!
Oli terpautti kymmeneltä.
Olen kyllä niiiiiin tyytyväinen siihen. Enkä ainoastaan siksi, että sen kanssa voi jutella Nummesta. Enkä edes pelkästään siksi, että sen mielestä pinkit tekonahkahousut ei ehkä sittenkään olleet niin huono idea. Enkä vain siksi, että se lupaa lähteä tekemään impulssiharjoituksia huoneen ulkopuolellekin. Vaan siksi, että se oikeasti osaa nähdä ongelmat ja tarjota sopivia työvälineitä ja samalla kertoa, että mitkä kohdat minä hanskaan ihan hyvin.
Työpuolellahan ne isoimmat ongelmat ovat, eikä tämä nyt suurikaan yllätys kenellekään varmasti ole. Kehotti nyt sitten puhumaan esimiehen kanssa siitä, että väljyyttä pitäisi olla tässä vaiheessa enemmän, ei saisi tulla stressin tuntemuksia. On kuulemma vaarallista siksi, että ahdistusoireisto saattaa hyökätä uudelleen täydellä voimalla päälle. Pitäisi yrittää jotenkin pelastaa aikaa sille sosiaaliselle puolellekin, sanoi hän. Ehkäpä nyt sitten perjantain palaverissa nostan näitä asioita eteen.
Yritin myös selittää sitä, miten tuntuu siltä kuin olisi eroamassa, kun työantajataho muuttuu. Terapeutti sitten totesi, että tilanne onkin oikeastaan aika samankaltainen. Suru, ahdistus, epävarmuus ja välillä jopa jonkinlainen vihaisuus vaihtelevat tunneskaalassa.
Vaan parasta terapeutissa on se, että kun poistun sieltä, niin ei ahdista yhtään. On sellainen keventynyt olo ja tunne siitä, että kyllä nämä asiat tästä järjestykseen saadaan.
Niinpä sitten vähän puuhastelin käsitöitä ja lueskelin kirjaa. Hypistelin kankaita ja mietin mitä tehdä. Kirjoitin muutaman runon, kun vaihteeksi sellaisiakin tajuntaan punkeaa ja koitin katsella elämää eteenpäin.
Hain lisää kolaa ja purkkaa. Ja juuston. Luulen, että juusto on hyvä. Kuudesta palasta ruisleipää varmaan saa vähemmän jotein ravinteita, kuin kuudesta palasta ruisleipää juustolla. Jotenkin vakiintunut ravinnon määrä, ellei joku töissä onnistu puhumaan päivällä syömään.