Tulppa irti
Vähän kehnosti nukuin, mutta eihän sitä ihan joka asia voi kunnossa ollakaan.
Lapsen kouluun lähteminen oli yhtä puhelimessa roikkumista, hän menee tänään suoraan koulusta kaverille yökylää ja sellainen tekee äidin onnelliseksi. Ei lapsen poissaoleminen vaan se, että sillä on hyvä kaveri. Tällä tavalla yökylässä poika ei olekaan aikaisemmin ollut ja kun seurasin illalla hänen pakkaamistoimiaan, niin vähän pisti hihityttämään. Vaan eipä lopu varusteet kesken.
Kaikki kankaat on nyt pestynä ja se yksi värjättynäkin, hirmuinen hinku olisi ommella, mutta pitää vähän säästellä jalkoja iltaan. Olen menossa kaverin syntymäpäiville, vaikkakin totesin jo olevani seinäruusu, koska en kykene kunnolla edes seisomaan. Ja jos nyt kuluttaisin päivän konttaamalla lattialla kankaita leikellen, saattaisi jäädä koko huvi väliin.
Ei tuo kipu nyt ota asettuakseen. Tuntuu siltä, kuin jalassa olisi jokin hermopinne ja sen seurana jotain muuta. Kipu on hyvin hermostoperäisen tuntuista. Mielenkiintoisin piirre on se, että samalla kun iskee kipu, niin tuntuu siltä kuin koko jalka puutuisi. Ja kun se on tällaista askel askeleelta, niin tunne ei ole erityisen viehättävä.
Hyvien asioiden ketju ei vieläkään katkennut. Pesukone hajosi (tai voi sillä pestä, jos seisoo vieressä ja muutaman minuutin välein kääntelee nappuloita) ja kysäisin kokeen vuoksi sosiaalitoimesta, että voisiko jotain apuja saada uutta hankkiessa, niin kyllä voi. Koneellisen verran. Ei tunnu lainkaan pahalta, tuntuu siltä, että kaikki ne turhauttavat tulpat joita tässä on ollut, ovat nyt aukeamassa.
Ja se, hyvät ihmiset, jos jokin, tekee ihmeitä ihmisen pääkopalle. Kun tämä kaikki yletön stressi nyt laukeaa, niin ne synkimmät yllä roikkuneet pilvet alkavat kaikota. Muistikin tuntuu toimivan jotenkin paremmin, ei nyt hyvin, mutta selvää elpymistä on ilmassa. Eli kyllä Suomen valtionkin kannattaisi vain elvyttää, palaisi muisti poliitikkojenkin päihin. Ja tämä on fakta.
Kesän työtarjoustakin mietiskelin ja laitoin nyt sitten tarjoavalle taholle alustavaa tietoa kiinnostuksestani ja lisäkysymyksiä myös. Joten itselleni poikkeuksellisesti en suostunut heti, vaikka mieli tekikin. Rasti seinään. Voi, kunpa oppisikin tällaisen tavan. Ehkäpä päämies (luetaan terapeutti) voisi tässä asiassa jotenkin auttaa.
Vaan nyt sitten iloisin mielin syntymäpäivien viettoon.